Illalla räntä muuttui lumeksi, ja lumipeitteen maassa näinkin ikkunasta heti herättyäni, mutten siltikään jotenkin kuvitellut, että lumilapiolle tulisi näin huhtikuun puolessa välissä käyttöä. Tämäkö se nyt on se keväinen ilma ja tätäkö tarkoittaa meillä se ilmaston valtava lämpeneminen, josta joka puolella vaahdotaan? En toki halua jälkimmäistä asiaa tai sen vakavuutta mitenkään vähätellä, mutta huvittaa vain jotenkin: jääkausihan täällä lähinnä näyttää olevan alkamassa.

Koira on nyt joka tapauksessa käytetty aamun ensimmäisellä lenkillä. Lenkkarithan siellä kastui (minä neropatti se en osaa valita edes oikeanlaisia jalkineita koipieni peitoksi) mutta ilma oli muuten oikein hyvä, ja olihan lumesta sentään jotain hyötyäkin: kerrankin koira ei ollut yltä päältä ravan ja mudan peitossa, eikä kotiintulon jälkeen tarvinnut ensimmäiseksi ruveta suorittamaan minkään valtakunnan pesuoperaatioita.

Vauvelsson nukkua tuhisee vielä, ja toivottavasti nukkuukin vielä jonkin aikaa. Raukka oli taas illalla ihan poikki, eiliset päikkärit kun jäivät kerrassaan puolitiehen… Liiallinen valvominen näkyy meillä yleensä yön katkonaisuutena, mutta tällä kertaa tyttö heräsi itkeskelemään vain kertaalleen ja jatkoi taas pian uniaan. Levotonta nukkumistahan tuo muuten näyttäisi olevan; välillä pinnasängyssä nukutaan poikittain, välillä pää jalkopäässä, välillä konttausasennossa,… Eli on se kuulkaa hyvä, että pinnasängyssä on tuollaiset korkeat laidat.

Tämä päivä on muuten alkanut tosi terveellisissä merkeissä, kiitos vain eilispäiväisille markkinoille, joille raahasin itseni huonosta ilmasta huolimatta – ja kiitos sille karkkikioskin pitäjälle, joka myi niin herkullisen näköisiä lakuja, että nams… Niitä olen siis tälle aamua ehtinyt mussuttaa kera koiran, jonka voisikin nimetä uudelleen osuvasti vaikkapa Sokerikirsuksi.

Tästä nyt jos sitten lähtisi haukkaamaan jotain oikeasti terveellisempää apetta, ja palaisi päivällä vaikka pohdiskelemaan lisää syntyjä syviä… Oikein ihanaa huomenen jatkoa kaikille!